Nyt on siis tämä kuntoutus käyty läpi paljon on ollut hyvää mutta olen kiukkuinen kropalleni joka ei anna minun liikkua-ja ei kyse ei ole siitä ettenkö olisi liikunta vammaani hyväksynyt.kyllä olen mutta vamman puitteissa kävelyt kuntosalit kelaamiset ja muut sellaiset minua ärsyttää.esim viimeksi kun pääsin täällä pyöräilemään olin ratketa innostuksesta mutta pääsin tasan 2 kertaa parkkialueen ympäri kun meinasin pyörtyä.sama juttu kävelyn kohdalla muuten että kävely saa minut oksentamaan jos yritän ylittää tuota 130 metrin matkaa joka on kai ollut maksimi muutamalla pysähdyksellä-olin myös kovasti päättänyt etten käytä sähkäriä sisällä pystyin siihen aamupäivisin viikolla1 sitten kädet sanoivat sopimuksen irti.uusia ja vanhoja tuttuja olen saanut toivottavasti pitkä aikaisia sellaisia.suurin osa kuntoutujista on ollut mukavia mutta mahtuu porukkaan valitettavasti niitäkin joita yritän vältellä parhaani mukaan.kello on paljon ja pitäisi mennä nukkumaan mutta sänkyyn meneminen pelottaa juurikin yöllisten kipuilijen takia.mulle suositellaan tällä jaksolla sähkösänkyä ja erityis patjaa jotta olisin aamullakin toiminta kunnossa ja pääsisin itse ylös sängystäni.Aamu meni niinkuin aina kuntoutuksessa ylös nouseminen sattuu niin että silmissä pyörii.Jonkin ajan kuluttua aamupalalle ja ohjelmaa vilkaistuani totesin ettei jaksa kiinnostaa 2 miestä ja luento sali on todettu ääreis tylsiksi jutuiksi joten jatkoin torkkujani vielä aamiaisen jälkeen.Iltapäivällä olin toiveikkaampi kun paikkana oli toimintasali ajattelin että kun vaan kaapit saa auki ja luvan voisin tekaista jotakin kivaa käsilläni.No osa ryhmästä halusi pelata bocciaa joten poistuin taas takavasemmalle koska se on juurikin sellainen "vammaislaji" jota olen oppinut vihaamaan minusta liikunnassa tulee tulla hiki ja hengästyminenkin on toivottavaa.päätös tilaisuudessa kirjoitin palautteen voin oikeastikin suositella kuntsaria kenelle tahansa viihdyn siellä hyvin ne harvat kerrat kuin pelataan bocciaa tai jotakin muuta vastenmielistä osuu kohdalle harvoin ja usein voinkin mennä esim boccian ajaksi kelauslenkille tai kuntosalille jos vain oma terveys sallii.Tosin sain useamman kerran päivässä sanoa ei en tarvitse apua pyydän kyllä jos sitä oikeasti tarvitsen.kiva että apua on saatavissa mutta itse olen sitä mieltä että kun olen kotonakin mahdollisimman omatoiminen haluan olla myös kuntoutuksessa sitä ja tahdon myös tulla aiempaa omatoimisemmaksi ja jopa voida olla kanssakuntoutujillenikin avuksi.ja samalla vapautan hoitajat avustamaan niitä jotka sitä apua kipeämmin tarvitsevat.Mutta välipalan jälkeen huomasin olevani märkä niin housut kuin paidatkin ja taksi oli jo odottamassa koska olin jo luovuttanut huoneen en voinut pukea itse muuten kuin lattialle istuen koska kotona ja kuntoutuksessa puen aina sängyssä istuen siinä tilanteessa nöyrryin pyytämään hoitajaa pukemaan minut mitä en useinkaan tee.Matka meni hyvin ja pääsin kotiin ja koirakin kotiutui.koetin purkaa edes jotain tavaroita no väsy iski ja pääsin lopultakin omaan vuoteeseen nukkumaan ja en herännyt edes yöllä kun yhden kerran ja kipu oli huomattavastikin lievemmät kuin viimeiset 3 viikkoa yhtenäkään yönä.aamulla heräsin no olihan se kipu läsnä mutta siedettävillä tasoilla.avustaja tuli töihin purettiin kassit todettiin huomasin betoni työni jota olin niin varjellut haljenneen keskeltä kahtia.Mietittiin liimaamista mutta katsotaan meneekö roskiin vai jääkö siisälle.Että tälläisissä tunnelmissa kotiutunut kuntoutuksesta.