Tämän pääsiäisen alla olen jotenkin miettinyt aina vaan enemmän ja jotenkin syvemmin pääsiäistä ja sen hengellistä merkitystä. Pitkään mietin että olisin tahtonut pitää ihan kunnollisen mehupaaston mutta koska kuitenkin olen vasta ollut aktiivisessa vaiheessa syömishäiriöni kanssa päätin kuitenkin luopua siitä ja päätin kuitenkin luopua vain pelaamisesta muutamiksi päiviksi kun pelaaminen on minulle tärkeää muttei kuitenkaan asia josta en olisi voinut luopua.

Olen koettanut kuunnella tietokoneen kautta Raamattua joka päivä sen mitä kone kestää kaatumatta.Pitkä Perjantaina minulla on ollut tapana käydä jossakin seurakunnassa katsomassa Mel Gibsonin Passion of the Christ mutta tänä vuonna en löytänyt sitä minkään seurakunnan pääsiäis ohjelmasta joten katsoimme sen avustaja 1 kanssa kotona ja samalla keskustelimme pääsiäisen merkityksestä meille mitä yhteistä ja mitä eroja meidän uskomuksillamme on.

Minusta se elokuva on verinen ja ahdistava mutta uskon vakaasti että todellisena PitkäPerjantaina se on ollut juurikin hyvin veristä ja hyvin ahdistavaa muillekin kun Jeesukselle ja hänen seuraajilleen vaikka tuohon aikaan ristiin naulitseminen oli hyvinkin tavallinen rangaistus niille jotka oli tuomittu kuolemaan.Joten monille tuo päivä oli hyvinkin tavallinen ja normaali rangaistuspäivä ennen sapattia mutta koska Jeesus oli hyvin tunnettu ja hyvin ristiriitainen hahmo jonka kuolemaa monet pitivät viihteenä.Paikalle tuli paljon enemmän ihmisiä kuin "tavallisten rikollisten" teloituksessa ja koska kansaa oli paljon siellä syntyi kinastelua ja meteliä mietin itse miten olisin reagoinut jos olisin ollut silloin ollut itse siellä olisinko ollut huutamassa "ristiin naulitse" vai olisinko vain itkien katsonut vierestä kun häntä kidutettiin ja surmattiin.

Perjantai Illalla oli Mikaelin kirkossa Ristin äänet niminen pääsiäis näytelmä joka tavallaan täydensi pääsiäis kertomuksen kun Passion loppui siihen kun Jeesus heräsi kuolleista niin ristin äänet kertoi myös ristiin naulitsemisen mutta jotenkin paino oli enemmän siinä ilossa ja riemussa että hauta on tyhjä ja Jeesuksen kohtaamisiin ihmisien kanssa ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin.

Lauantain ja sunnuntain vietin lepäillen maalaten ja sunnuntaina olin seurakunnassa kuten tavallisestikin ja ihmetellen miksi en koe sitä pääsiäisen riemua mitä ehkä toivoin kokevani kun kuitenkin Pitkä Perjantain sanoma tuntui aivan uudella tavalla tänä vuonna mutta jotenkin tuntuu kun harteilla olisi märkä painava viltti jota en saa karistettua mielestäni vaikka pääsiäisen suurin uutinenhan on  Hän elää!!! hauta on tyhjä! ja sen pitäisi vaikuttaa iloisuutta.

Ulkona kävin niin vähän kuin mahdollista ulkona leijaili untuvaisia lumihiutaleita ja kylmäkin oli tiedän ettei vielä kuulukkaan olla lämmintä kuin kesällä mutta jotenkin kun kuvittelin että lämmin kevät oli jo tullut ja olisin saanut aloittaa parveke kahvittelunkin mutta ei siellä nyt vielä tarkenekaan.Muistan kyllä ne monet rokuan pääsiäis leirit ja sen että silloin oli enemmän talvi kuin kevät vaikka aurinko paistoi silloinkin lämpimästi.Mutta toisaalta olen nauttinut jotenkin silti näistä rauhallisista koti päivistäkin.Nyt pitäisi pojan huone siivota siihen kuntoon että pääsykokeisiin tuleva tytär mahtuu majoittumaan sinne.

-Rea-