Turusta lähdettäessä on siis edessä pitkän pitkä juna matka 7½ tuntia onneksi vain 1 vaihto Pasilassa.Heräiltiin tyttären kanssa 6.30 koitettiin saada syötyä samalla kun minä tein viimetipan muutoksia sunnuntain vaatetukseen ja"neitokainen" yritti saada mahdollisimman täydellisen meikin tehtyä.kun päästiin junaan siellä oli hyvin tilaa ja minä kaivoin läppärin esiin en edes muista milloin olen sitä käyttänyt mutta kaikki jutut spotifystä facebookkiin piti päivittää ja vr netti kun ei ole mikään super nopea.Päästyämme pasilaan konnaria ei näy missään ja me molemmat hämäännyimme jostain toisesta Oulun junasta joka oli lähdössä  kuulutusten mukaan tyyliin 2 minuutin kuluttua. Heti ja tässä astui kuvaan "tupla paniikki" varsinkin kun hissin oven edessä on sulku puomit.sitten kun toisten matkustajien avulla pääsimme asemahalliin kumpikin meistä tärisi ja jalat oli hyytelöä vaikka minähän istun niin ei ollut kaatuma vaaraa niin kuin neitillä. Sitten jostain syystä päätimme että tarkistimme vielä kerran liput ja voi sitä helpotusta meidän junan lähtöön olikin tunti aikaa voi se ihana ihana tunti.Syötiin sitten subit ja katseltiin tyttären äly puhelimen toimintoja ja tyyppejä joita hän seuraa jne..Pääsimme sitten siihen vaihto junaan siellä oli 3 lasten vaunut mutta hyvin sovin mukaan ja matka meni hyvästä musiikista nauttien.

004.jpgNeiti junassa

Perillä oli kärtyinen iskä kun poika2 oli taas jäänyt jonnekin omille teilleen ja hän oli aikonut itse leipoa juustokakun juhliinsa.Kello kävi 20 ja Rippitiitiäistä ei vaan näy kotona jossa oli vielä paljon,paljon tekemistä.Iskä pauhaa tekemisen määrästä ja omasta väsymyksestään mutta kun tarjosin apua hän myönsi että tuskimpa muitten tekemiset hänelle kelpaa hän on tyytyväisin kun saa pauhata ja tehdä itse.

No poika sitten saapui myöhässä kotiin ja alkoi vääntää sitä kakkuaan loppuun.huvitti hieman kun sanotaan ettei 2 naista sovi samaan keittiöön mutta meillä se meneekin ettei 2 miestä meinaa sopia samaan keittiöön mutta lopulta hommat saatiin hyvään järjestykseen ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä nukkumaan mennessä.

Tytär sai pian kotiin palattuamme jonkun "tervetuloa kotiin raivarin" ja itki ja parkui kun on niin väsynyt eikä jaksa sitä tätä tai tuotakaan asiaa.istuin vain vieressä ja olin hiljaa.Ja kuten tiesinkin suht pian sekin itkupotku raivari meni ohi kun sai kerrottua mikä kaikki harmittaa ja sitten jatkui taas meikki touhut ja juhlien järjestely.

Aamulla sitten kummitäti1 (joka on ollut meillä jo epävirallisena kummina meidän kaikille lapsille ja nyt se kummius on paperille vahvistettu myös)tuli hakemaan meitä kirkkoon iskä jäi kotiin viimeistelemään juhlat missä hän on oikeastikin hyvä kun saa aikaa ja tilaa.

No kirkossa oli sitten minun vuoroni itkeä pillittää olin aina ajatellut että juuri tätä päivää en ikinä näkisi luulin vielä muutama vuosi sitten etten enää olisi elossa(luulin siis että oman käden kautta olisin lähtenyt jo vuosia sitten) kun tämä juhla koittaisi mutta siinä minä istuin nuorimmaiseni konfirmaatiossa joka oli kaunis ja koskettava juhla.Kummi1 isä jo ikääntynyt mies halusi auttaa työntämällä pyörätuoliani ja vaikka olisin itse päässyt kelaamaan annoin hänen olla se vahva herrasmies joka auttaa naista hädässä.

Kotona juhlittiin muuten omalla porukalla paitsi ettei poika 1 ja kummi 2 päässeet paikalle mutta kummi1 ja hänen isänsä olivat mukana.Poika 2 oli hyvin pettynyt kun ei saanut rippilahjaksi rahaa heillä on rippiryhmän kanssa joku puhelin viesti juttu missä muut haukkuivat häntä köyhäksi yms.ja leuhkivat omilla rahalahjoillaan, kampauksillaan, vaatteittensa hinnoilla ja juhlapaikoilla.Siitä nousi sitten jo kiukkua niin isän kun pojan taholta isä loukkaantui kun hän oli parhaansa tehnyt pojan juhlien eteen ja aamuyöstä jo noussut juhlia laittelemaan ja poika2 makaa vaan sängyllään kiukuttelemassa "kiittämättömänä".Ja poikaa ärsyttää kun häntä ollaan muutaman minuutin välein vinkumassa muitten joukkoon jonne hän ei mielipahaltaan kyennyt tulemaan. Ehti hän hetken viettää meidän kanssakin ennen kuin hänet haettiin hänen nykyiseen asuin paikkaansa.mutta toisaalta ymmärrän isän harmin mutta myös pojankin pahanmielen ja tarpeen eristätyä kun sattuu tarpeeksi paljon.

ilta meni sen jälkeen rauhallisesti ja aamulla kaikki lähtivät töihin ja kouluun ja minä junaan kohti kotia turussa.Kotimatka meni ihan rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja vaunun tapahtumia ja taaperoita seuraillessa ja kotimatka olikin 2,5 tuntia lyhyempi kun jo tampereelta pääsin turun junaan ettei helsingin kautta tarvinnut kiertää.

-Rea-